Mauri Lahti on eläkkeelle jäänyt peruskoulun rehtori, jonka suuri intohimo on sienet miltei kaikissa muodoissaan: sienten keruu, niiden kuvaus, taltiointi, ruoanlaitto, akateemisen tiedon keräys yliopiston tietokantoihin, sienimatkailu- ja yhteistyö sieniseurojen kanssa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, luottamustoimet sieniseuroissa ja -yhdistyksissä, sieniartikkeleiden kirjoitus, sienikirjojen teko, sieni- ja kasvikirjojen kääntäminen suomeksi… ja tietenkin metsässä kulkeminen tärkeimmän sienestysseuran eli Hilkka-vaimon kanssa.
Vuonna 1974 luokanopettajaksi valmistunut hämeenlinnalainen Lahti siirtyi opetustehtäviin Kittilään. Siellä juuri Hilkka-vaimo saattoi Maurin sienten pariin, ja sienten maailmaan kumpainenkin ovat jääneet jo liki 50 vuoden ajaksi. Lahti teki 70-80-luvuilla myös freelancerina radiotoimittajan ja lehtimiehen töitä Lapin radiossa ja Lapin kansassa, myöhemmin myös paluumuuttonsa jälkeen Hämeenlinnassa. Toimittajan työstä oli hyötyä myös sieniharrastukseen, sillä Mauri Lahti on tehnyt useita kansan suosimia sienikirjoja mm. Metsästä sieniä (12. painos 2019, Karisto) ja Mikä sieni tämä on? (2. painos 2016, Karisto). Lisäksi Lahti on kääntänyt sieni- ja luontokirjoja mm. Sieniopas (2005, Karisto) ja Sienet ja marjat – syötävien luonnonkasvien taskuopas (2005, Karisto).
Lahti on tehnyt myös lukuisia monisteita ja oppaita opetuskäyttöön. 90-luvulla Suomi oli kipuamassa opetusmaana maailman kärkeen. Monista eri eliöryhmistä, kuten kasveista, linnuista tai kaloista oli opettajille hyvät materiaalit, mutta sienistä ei sellaista ollut. Lahti paikkasi tämän vajeen ja käsikirjoitti sienten opetuksesta laajan oppaan kalvosarjoineen sekä kansioon liittyvän aloittelijoille sopivan sienikirjan- Helttaista joukkoa (2001, WSOY).
Mauri Lahti on pitänyt lukuisia kursseja-, koulutustilaisuuksia ja luentoja sieniin, mutta myös muihin kerättäviin luonnonantimiin liittyen. Lahti on toiminut pitkäaikaisesti keruutuotetarkastajana (KTT 38, koulutettu keruutuotetarkastaja). Vuonna 90-luvulla Lahti oli kehittämässä Metsähallituksen kanssa kouluille omaa koulumetsää ja siihen liittyvää opasvihkosta, ja niinpä Mauri Lahti käynnisti myös Hämeenlinnassa lajikävelykoulutukset ammattikasvattajille, minkä tarkoituksena oli vahvistaa sekä luokan- että aineenopettajien lajitietoutta. Lajikävelyt olivat erittäin suosittuja, sillä toiminta eteni didaktisin silmin eli näkökulmana oli se, millä tavoin eri eliölajeja ja lajiryhmiä opetetaan maastossa.
Monipuolisesta osaamisesta, työlaadusta ja -tarmosta johtuen Mauri Lahti on ollut mukana monissa yhdistyksissä mm. Suomen sieniseurassa (hallituksessa), Hämeenlinnan sieniseurassa (hallituksessa sekä myös puheenjohtajana), Tampereen sieniseurassa (jäsenenä) ja Hämeenlinnan luonnonsuojeluyhdistyksessä (hallituksessa).
Tämän hetken suurin intohimo Mauri Lahdelle ovat kupusienet, joista ihmiset tuntevat parhaiten pölisevät tuhkelot ja maamunat. Mauri Lahti kuluu Suomessa sienityöryhmään, jonka tehtävänä on saada maamme sienilajistoa selville akateemisena tietona. Tietoa hyödynnetään mm. ns. Punaiseen kirjaan (viimeinen päivitys 2019), jossa selvitetään sientemme uhanalaisuus. Mauri Lahti on foorumin pitkäaikainen jäsen. Lahti tekee aktiivisesti myös kansainvälistä yhteistyötä. Hän isännöi mm. yhdessä Jukka Vauraksen kanssa italialaisryhmää sieniretkeilyllä 10 päivän ajan eri puolella Suomea ja he tekevät vastavuoroisesti samoin Italiassa. Lisäksi Lahti on osallistunut Pohjoismaisiin sienikongresseihin useita kertoja. Mauri Lahti on kiinnostunut mitä erilaisimmista sienistä, ja niinpä hän oli mm. v. 2015 Öölannissa dyynisienikurssilla.
Mauri on huolissaan lisääntyvästä punkkiriskistä, lasten ja koirien syömistä sienistä ja niiden myrkytysriskeistä sekä järjestelmän avuttomuudesta auttaa hätääntynyttä soittajaa syödyn sienen nimeämisessä. Määritykseen tarvitaan tarkkoja lähikuvia hyvässä ulkovalaistuksessa otettuna. Samalla hän tähdentää, että ruokasienestäjän ei pidä tehdä ruokaa sienestä, jota ei tunnista tai ole varma lajista. Sienistä voi nauttia muutenkin kuin syömällä niitä.