Kysymyksiä ja vastauksia matelijoista ja sammakkoeläimistä

Luontoakateemille esitettyjä kysymyksiä ja vastauksia matelijoista ja sammakkoeläimistä vuosilta 2020-2022.

Mökin pihassa on lähdepohjainen uimalampi. Viime talven kovat pakkaset tekivät siihen paksun jään. Nyt keväällä totesimme  että lampi on täynnä kuolleita sammakoita. Osa reunakivien välissä mustina "kuorina", osa vaaleanpunavalkoista luuta ja nahkasa, osa vihreitä limakasoja. Ilmeisesti happi loppunut. Ensimmäinen kerta 15 vuoteen. Riittäisikö jatkossa, jos pitää avantoa auki? Itsekin käymme avannossa, mutta aina välillä se jäätyy umpeen.

Ruskosammakko. Kuva: Panu Villanen, Luontoakateemi

Hei

Onpa päässyt käymään ikävästi, eli tosiaan lampi on todennäköisesti jäätynyt pohjaan asti ja sammakot menehtyneet. Tärkeää olisi, että lammen pohjalla on sulaa vettä ja mutaa. Yleensä lähde nähtävästi riittää siihen, mutta ei tällä kerralla. Sammakot horrostavat mudan suojassa ja ympärillä oleva vesi ei saisi jäätyä. Jos pystytte järjestämään systeemin, joka pitää veden liikkeellä pohjaa myöten ja estää jäätymisen, on sammakoillakin todennäköisyys selvitä. Nyt ne varmaan turvautuivat tuttuun ja aiemmin hyväksi havaittuun talvehtimispaikkaan, mutta muuttuneet olosuhteet tekivätkin siitä surmanloukun. Toivottavasti jatkossa pääsette yhdessä sammakoiden kanssa nauttimaan sulasta vedestä talvisin. Sammakot luikahtavat lampeen huomaamatta eikä niitä oikein saa siirrettyäkään (eikä se ole luvallistakaan).

Parempia talvia sammakkolammelle toivottaen,

Jonna Viisainen, Luontoakateemi

Hei,
Laitoin mökin pihaan vettä lasten altaaseen heinäkuussa luonnon eläimille. Sammakko löysi sen ja on nyt kotiutunut sinne. Nyt on vaan huoli, että jääköhän se talvehtimaan altaaseen. Ei oikein hyvä paika pakkasten tullen. Oon miettinyt pääni puhki, miten voisin pelastaa sen jäätymiseltä.  Mökillä on maakellari, mutta taitaa sinnekin pakkanen päästä.

Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.

Hei!

Jos kyseessä tosiaan on jokin muu kuin luonnonpohjainen allas tai lampi, on sammakon selviäminen siellä talven yli epätodennäköistä. Voit yrittää saada sammakon kiinni altaasta ja siirtää sen sopivaan luonnonlammikkoon, jossa on mukava mutainen pohja ja mahdollisuus sammakon vielä itsekin lähteä sieltä muualle horrostamaan talveksi. Jos sellainen ei ole mahdollista, voi sammakon yrittää saada talvehtimaan kellarissa astiassa, jossa on runsaasti kosteahkoa sammalta, johon se voi kaivautua. Sammakko on rauhoitettu, joten ylimääräistä siirtelyä (oikeasti ihan kaikenlaista siirtelyä) tulisi välttää, mutta kun kyse on ihailtavasti halustasi säästää eläimen henki, sen jouduttua ihmisten keksintöjen "vangiksi", on siirtäminen tottakai pelkästään toivottavaa. Pidetään peukkuja, että saat sammakon kiinni, muita vaihtoehtoja ei oikein edes ole. Esim. pitkävartisella lapsille myytävällä pikkuhaavilla voit yrittää. Vielä on sen verran aikainen syksy, että siirrolla on muuten kaikki mahdollisuudet onnistua.

Terveisin Jonna Viisainen

Luontoakateemi

Kurjenrahkan Savojärven pienessä poukamassa oli paljon n. 8 cm pituisia sammakoita. Ne uivat ja kurnuttivat kovasti. Hämmästystä aiheutti isohko pallo, jonka muodosti ehkä kymmenkunta sammakkoa. Ne olivat takertuneet toisiinsa ja oleilivat pallona, välillä liikehtien ja joskus joku lähti pallosta tai tuli siihen. Oliko kyse ryhmäseksistä vai mistä ihmeestä? Mitään kutuun viittaavaa ei kyllä tapahtunut koko aikana, kun niitä tarkkailin. Tämä oli 13.5.21 eli eikö kutuaika ole jo takana päin? Laitan videon sähköpostiosoitteeseen.

Hei

Sammakkokoiraat todellakin ovat kiihkeitä rakastajia - niin kiihkeitä, että yhden naaraan selässä voi roikkua useampi koiras halukkaana suorittamaan mätimunien hedelmöitystä. Joskus intoa on niin paljon, että naaras tukehtuu kosijoiden alle ja menehtyy. Jopa veteen menehtyneeseen naaraaseen voi olla edelleen kiinnittyneinä toiveikkaita koiraita.

Sammakko eli ruskosammakko (Rana temporaria) kutee aikaisin, huhtikuussa. Viitsammakko (Rana arvalis) sen sijaan myöhemmin, huhti-toukokuussa. Todennäköisesti näkemäsi sammakot ovat siis viitasammakoita. Valitettavasti en ole nähnyt lähettämäsi videota. Myös sammakoiden koko viittaa viitasammakkoon.
 

Saattaa olla, että näkemäsi "sammakkopallon" sisällä on yksi naaras, joka on tullut kutemaan muita naaraita myöhemmin ja siksi saanut matkaansa kaikki edelleen innokkaita paikalla lisääntymiskiihkossaan vielä päivystäneet koiraat. Kosiomenot kestävät viitasammakoilla useamman päivän ja niiden kutu vajoaa vedessä pohjaan, kun taas sammakon kutu nousee pintaa. Luultavasti tästä syystä et ole voinut huomata itse kutua.
 

Kiitos kysymyksestä ja havainnosta, piilossa lammikkovesien pinnan alla tapahtuu mielenkiintoisia asioita!
 

Kevätterveisin luontovirtuoosi Jonna

Luontoakateemi

Hei! Tuossa alkusyksystä sieniretkellä kävi kumma juttu: astuin vaskitsan päälle ja siltä irtosi häntä. Aika jötkäle! Tyngästä valui verta ja se rimpuili kädessä voimakkaasti useamman minuutin.  Itse vaskitsa katosi nopeasti, kuten tietty oli tarkoituskin. Onko tämä tavallista? Ja kasvaako vaskitsalle sisiliskon tapaan uusi häntä?

(Ohessa kysyjän ottama kuva.)

Vaskitsa kuuluu jalattomiin liskoihin, vanhalta nimeltään se on vaskikäärme, mikä viittaa sen käärmettä muistuttavaan ulkomuotoon. Se on puolustuskyvytön ja melko hidasliikkeinen. Siksi se mielellään elelee piilottelevaa elämää Jos vaskitsa joutuu vaaran uhkaamaksi, on sen ainoana puolustuskeinona hännänpään tiputtaminen. Toiveena tietysti on, että vihollinen kiinnostuu irrallaan kiemurtelevasta irtohännästä ja vaskitsa pääsee sillä aikaa luikertelemaan piiloon, kuten sinunkin tapauksessasi kävi. Yleensä tällaisesta hännän katkaisusta, jonka vaskitsa (kuten myös sisiliskot) säikähtäessään itse tekee, ei seuraa verenvuotoa. Kertomassasi tapauksessa olet ehkä vahingossa onnistunut hieman satuttamaan vaskitsan häntää jos siinä on ollut verenvuotoa. Vaskitsa kasvattaa itselleen uuden hännän. Se vie useita kuukausia eikä uusi häntä kasva aivan yhtä pitkäksi kuin aikaisempi. Vaskitsa pudottaa häntänsä hyvin herkästi, yli puolet vaskitsoista on elinaikanaan menettänyt häntänsä ainakin kerran.

Terveisin,

luontovirtuoosi Jonna Viisainen