Vastauksia muihin luontokysymyksiin

Kotona hämähäkki pieni musta ja selkä musta jossa oli ruskeaa.

Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.

---

Hei.

Kuvassa on Steatoda-suvun pallohämähäkki. Tässä suvussa on muutamia asunnoissa tavattavia pieniä lajeja. Ne saalistavat pienempiä niveljalkaisia rakennuksessa oleviin kulmiin rakennetuilla sekavilla seiteillä, ja ovat täten hyödyllisiä hyttysten ja kärpästen hävittäjinä.

-Lv. Karri Jutila, Luontoakateemi

Kuvassa mökiltä löytynyt kotilo.  Mikä laji?  Meillä ei ole ollut mökillä kotilo-ongelmaa. Lehtokotilo-ongelmien takia mietityttää, että kuinka helpolla puutarhoista siirtyy lehtokotiloiden munia ja mökille voisi tulla sama riesa kuin monilla pihoilla esim. Hämeenlinnassa.  Lapsieni pihoilla on lehtokotiloita.  Kulkeutuvatko munat kenkien ja autojen renkaissa.  Pitäisikö asiaan kiinnittää huomiota.  Maan ja  kasvien  siirroissa  olemme olleet tarkkana.  Miksi toiset kotilot eivät lisäänny riesaksi asti niin kuin lehtokotilo tekee?

Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.

---

Hei.

Lehtokotilohan (Arianta arbustorum) se siinä. Lähilajeilla on kuoressa selvempiä uurteita tai raitoja. Lehtokotilo on lehtojemme alkuperäislaji, joka on siirtynyt kulttuurinseuralaiseksi. Joskus historiassa se on ollut laajemmin levinnyt Suomessa, nyt ilmaston jälleen lämmetessä sen runsastuminen on seuralaislajinamme helppo huomata. Munia saattaa kulkeutua jalkineissa tai autonrenkaissa, mutta todennäköisempää on leviäminen aikuisten kautta esimerkiksi marja- ja sienikoppien matkassa. Nilviäiset ovat hermafrodiitteja, joten lisääntyminen voi alkaa jo yhdestä yksilöstä. Lehtokotilon menestyksen salaisuuksia on, että se on kaikkiruokainen - syö sekä sieniä että kasveja (etanoilla ja kotiloilla yleensä joko tai) sekä raatoja. Nilviäiset eivät ole suosittua ravintoa muille eläimille, koska häirittynä ne erittävät inhaa limaa; kotiloita suojaa lisäksi kalkkikuori. Rastaat ja siilit syövät niitä jonkin verran.

-Lv. Karri Jutila.

Mikä tämä on? Huono kuvanlaatu hieman.Toinen kavereista sanoo että punkki ja toinen että lude? Ihan hirveä ludekammo kyllä tuli nyt 😬 oli meillä sisällä olohuoneessa seinässä taulun vieressä ja kun se liiskautui paperiin meni paperi rusehtavaksi.

Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.

---

Hei.

Pelko pois - ei ole lude eikä punkki. Kuvassa on kääpiöhämähäkki (alaheimo Erigoninae). Ne ovat riippuhämähäkkien heimon (Linyphiidae) pieniä tummia veijareita, joita toisinaan tavataan sisätiloissa. Kärpäsille kuolettavia, ihmiselle vaarattomia.

- Karri Jutila, Luontoakateemi

Mikä hämähäkki, oli meidän takakuistilla. Onko vaarallinen?

Ohessa kysyjän Luontoakateemille lähettämä kuva.

---

Hei!

Kiitos hyvästä valokuvasta. Laji on aitoristihämähäkki (Araneus diadematus). Suomalaiset hämähäkit eivät ole vaarallisia, ne purevat vain kiinni otettaessa. Hämähäkkien myrkky on puuduttavaa, ei kivuliasta kuten ampiaisilla. Purema tuntuu hyttysen tai paarman pistolta, mutta olen saanut tarkoituksella kokeilemalla sormenpään puudutettua päiväksi: saaliinsa, kuten hyttysen tai kärpäsen hämähäkki lamauttaa nopeasti.

Ristihämähäkit kutovat verkkoja (marja)pensaisiin ja ovat hyödyllisiä muun muassa yllämainittujen kaksisiipisten särpijöinä. Naaras rakentaa verkon liepeille seittipesän, josta jälkeläiset lentävät maailmalle heinä-elokuussa. Poikanen kiipii oksan kärkeen, päästää seittiä ilmaan, tuuli tarttuu siihen ja kuljettaa pikkuruisen otuksen uusille metsästysmaille - tai autuaammille: tämä "ilmakeijusto" kelpaa ravinnoksi muuttomatkaan valmistautuville pääskyille. 

Makrokuvilla saa näkyviin näiden isokokoisten hämähäkkien koristeellisia helmikuvioita.

Ystävällisin terveisin,

Karri Jutila, Luontoakateemi

Hei!

Veneessä oli jättimäinen hämähäkki. Täysin musta. Ei näyttänyt rantahämähäkiltä. Voiko olla vesihämäkki? Ei kyllä siltäkään näyttänyt??? Mikähän laji mahtaa olla ,kun en Suomessa ole elinaikanani ennen moista nähnyt??

---

Hei!

Ilman kuvaa on vain pääteltävä, mutta vahva ehdokas on isorantuli (Dolimedes plantarius) eli isorantahämähäkki, joka on suuri ja tumman yksivärinen hämähäkki. Se on raitarantulia eli  rantahämähäkkiä harvinaisempi, eikä sitä Suomessa tavata juurikaan Jyväskylän pohjoispuolella. Et kysymyksesi yhteydessä maininnut havainnon paikkakuntaa. Asiantuntijat sanovat, että aina ei näiden kahden lajin erottaminen toisistaan onnistu pelkän kuvan perusteella, sillä raitarantulilta saattaa nimeensä viittaavat raidat sen vartalon sivuilta myös puuttua kokonaan ja väritys näillä lajeilla voi muutenkin hieman vaihdella. Samoin Koko. Mutta todennäköisesti siis jompikumpi rantuleista.

Kesäterveisin Jonna Viisainen

Luontoakateemi

Jättietanoita kuvattuna Pispalassa Tampereella etupihamme puskissa 23.6.2021. Sateen jälkeen pihan puskiin ilmestyi ilmeisesti ruokailemaan neljä tällaista täplikästä etanaa. Onko kyse haitallisesta lajista?

Ohessa kysyjän Luontoakateemille lähettämä kuva.

---

Hei!

Olkaa ylpeitä etanoistanne, ne ovat melko harvinaisia pantterietanoita (Limax maximus) ja hyviä tyyppejä. Eli eivät yleensä syö ja häiritse viljelykasveja liikkuessaan hämärässä ja yöaikaan pihoilla ja puutarhoissa. Ne sekoitetaan usein aika samannäköiseen, mutta yleisempään ukkoetanaan, joka sekin on täysin haitaton. Pantterietana saattaa kasvaa jopa 20 cm:n pituiseksi ja onkin vanhalta nimeltään jättietana. Sen sanotaan syövän kasviravinnon lisäksi mm. haitallisen espanjansiruetanan munia ollen näin myös erityisen hyödyllinen. Hyvä havainto, lajia esiintyy Suomessa vain paikoittain. Myös omassa pihassani Janakkalassa elää pantterietanoita ja ilahdun suuresti aina nähdessäni sellaisen. Viimeksi kasvihuonetta tutki vain 3cm:n pituinen pikkuinen pantterietana. Aika sympaattinen näky.

Kesäterveisin Jonna Viisainen

Luontoakateemi

 Mikä etana tämä on? Havainto metsän lähettyvillä ja pituus noin 10 cm.

Ohessa kysyjän ottama kuva ukkoetanasta.

---

Hei!

Kyseessä on ukkoetana (Limax cinereoniger). Se on Euroopan suurin maaetana ja voi kasvaa jopa 20 cm pitkäksi. Se kuuluu harjaetanoihin ja sillä onkin tyypillisesti myös kuvassa näkyvä vaalea harjanne selässään. Ukkoetanoiden väritys vaihtelee paljon. Se voi olla harmaa, musta, ruskea ja tyypillisesti osin raidallinen. Ukkoetana liikkuu aktiivisimmin öisin, jolloin se etsii ravinnokseen lahoavia kasvinosia ja muiden etanoiden tapaan syö myös raatoja. Ukkoetana viihtyy metsäisissä ympäristöissä, eikä aiheuta tuhoa puutarhoissa. Sen on siis syytä antaa rauhassa jatkaa matkaansa. 

Terveisin Jonna Viisainen

Luontoakateemi

Hei, olen yrittänyt etsiä tietoa punkkien lisääntymisestä. Olen huolissani kun meillä on viisi kotieläintä ja jokainen kantaa kotiin kymmeniä punkkeja kesän aikana. Mikäli punkki pudottautuu sisätiloihin, muniiko se siellä? Eli viliseekö nurkissamme nyt tuhansia pikkupunkkeja?

Kuva punkista. Kuva: Mauri Lahti.

---

Hei!

Ihmisiä kiusaavia puutiaislajeja on kaksi, puutiainen (Ixodes ricinus) ja siperian puutiainen eli taigapunkki (Ixodes persulcatus).

Elämänsä aikana puutiainen (jatkossa tekstissä puutiaisen tiedot koskevat myös taigapunkkia) tarvitsee kolme veriateriaa, joiden lähteeksi kelpaa mikä tahansa nisäkäs. Verta puutiainen tarvitsee ensin kehittyäkseen toukasta nymfiksi ja siitä edelleen aikuiseksi. Aikuinen naaras tarvitsee verta vielä kerran voidakseen munia. Puutiaisen elämänkierto voi kestää jopa kuusi vuotta ja se pystyy odottelemaan veriateriaansa pitkään.

Puutiainen lisääntyy suvullisesti eli tarvitaan koiras, joka hedelmöittää naaraan. Puutiaisilla on neljä kehitysvaihetta: muna, toukka, nymfi ja aikuinen. Puutiaisia tavataan samaan aikaan kaikissa näissä kehitysvaiheissa. Puutiaisen pienet ja hyvin huomaamattomat nymfivaiheen yksilöt ovat pahimpia tautien levittäjiä.

Karvapeitteisen eläimen turkissa voi yhtäaikaa olla tarpeeksi puutiaisia, jotta naaras löytää sieltä sekä veriaterian että parittelukumppanin. Näin ei yleensä käy puutiaisen päädyttyä ihmisen iholle. Munimisen jälkeen naaraspunkki kuolee pian. Sen munat eivät jatka kehittymistä, jos ne on munittu asuinhuoneistoon. Tavalliset kotimaiset puutiaisemme eivät nimittäin kestä huoneilmamme kuivuutta eivätkä pysty elämään sisätiloissa kauaa. Verta imemättömät puutiaisyksilöt ja varsinkin nymfit voivat sinnitellä hengissä huonetiloissa kauemmin kuin jo verta imeneet puutiaiset, jopa useita vuorokausia.

Suomeen on Välimeren alueelta kulkeutunut myös puutiaista muistuttava ruskea koirapunkki (Rhipicephalus sanguineus) joka kestää hyvin kuivaa ja lämmintä huoneilmaa ja voi pitkäänkin asua samassa huoneistossa lemmikkikoirien kanssa. Se myös pystyy lisääntymään tällaisissa olosuhteissa, jolloin eri kehitysvaiheen koirapunkit käyvät imemässä veriaterioita perheen lemmikkieläimistä, etupäässä koirista, mutta saattavat kohdistaa ateriansa myös ihmisiin. Koirapunkkien tuhoamiseen asunnosta tarvitaan avuksi ammattimaista tuholaistorjujaa. Koirapunkki ei kuitenkaan ole mitenkään tavallinen löytö asunnoissa.

Täysin ilman puutiaisia on varmaan mahdotonta onnistua elämään. Ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan siitä, että kotimaiset puutiaiset lisääntyisivät sisätiloissa. Jos lemmikkieläimillä voi käyttää punkkikarkotteita, vähenee sisätiloihin kulkeutuvien punkkien määrä jo jonkin verran. Myöskään nukkumista samoissa lakanoissa karvaisten lemmikkieläinten kanssa ei voi puutiaisaikaan suositella jos haluaa välttyä itse saamasta punkkien puremia. Puutiaisten kanssa on vain opeteltava sinnittelemään rinnakkain. Varsinkin jos haluaa pitää kotonaan kaverina luonnossa ulkoilevia koiria tai kissoja.

 

Ötökkäterveisin koiranomistaja ja luontovirtuoosi, Jonna Viisainen

Mikä ötökkä tekee tällaisia kekoja lehtikasoihin syksyisin? Kasan alta
tuntuu menevän kolo maan alle.

Ohessa kysyjän lähettämä kuva.

---

Kiitos hauskasta havainnosta.

Kyse on lieroista, joita kansanomaisesti madoiksi kutsutaan. Nämä harvasukasmatoihin kuuluvat maaeläimet käyttävät ravinnokseen hajoavia lehtiä, joita ne öiseen aikaan tulevat maanpinnalle noutamaan käytäviinsä. Kuvallisen ja sanallisen kuvauksen perusteella kyse on lierojen heimon kookkaammanpuoleisesta lajista - ehkä suurimmasta lajistamme kastemadosta (kasteliero, Lumbricus terrestris). Se kasvaa 20-30 cm pitkäksi, sentin paksuiseksi ja voi elää kymmenvuotiaaksi. Monet pienemmät lierolajit viihtyvät maan irtonaisemmissa pintakerroksissa, mutta savimaassa viihtyvä kastemato saattaa kaivautua kahden metrin syvyyteen ja sen arvellaan olevan aktiivinen talvellakin. Maaperää kolotessaan lierot ilmastavat maata, ja vetämällä kariketta maaperään + oman ruuansulatuksen läpi ne lisäävät kivennäismaahan eloperäistä ravinnetta - kastemadon tapauksessa jopa syvemmälle kuin kyntötraktori.

Terveisin,

Karri Jutila, luontovirtuoosi

---